Nautin helppokäyttöisyydestä, tietyllä tavalla. Pehmeä tekstien ja asioiden vieritys ruudulla tuntuu hyvältä. Huomaan välillä jääväni vain rullailemaan tekstejä tai biisilistoja edestakaisin. Pieni lisä käyttävyydessä tekee ihmeitä.
Sen sijaan tiedostojärjestelmä vaikuttaa oudolta, koska haluan nähdä koko hakemistopuun kerralla ja macissa yleensä surffaillaan useiden napsausten saattelemana kansiosta toiseen. Erilainen lähestymistapa, mutta löytänen kultaisen keskitieni.
Pidän erityisesti F1-F10-näppäinten käyttötarkoituksista. Jopa kolme vuotias lapsi oppi näytön kirkkauden säätämisen, äänenvoimakkuuden yms alle puolen minuutin. Sen lisäksi hän löysi monipuolisempia sormieleitä intuitiivisesti kuin minä oppaan avulla. Lapsi ainakin ottaa luonnollisena suuren kosketuslevyn. Itse pidän sitä luksuksena, koska aiemmassa elämässä käytin pariakin läppäriä mm. IBM z61p-mallia, joka kuulunee pro-kategoriaan. Yritin käyttää matkoilla sen ohjauslevyä, mutta se oli liian pieni ja outo. Yritin kiertää ongelmaa käyttämällä välillä tattia, mutta silläkään en saanut osoitinta hallintaan. Loppujen lopuksi päädyin opiskelemaan pitkiä näppäinoikopolkurimpsuja välttääkseni hiiren tai läppärin hiirenkorvikkeiden käytön. Epämiellyttävä fiilis ja paljon hukkaan heitettyä aikaa surkean käytettävyyden takia.
Ajattelin tutustua mac-käyttikseen ihan rauhassa tämän viikonlopun. Aloitan koodaamisen ja muun tehokäytön vähän myöhemmin. Olen toki käyttänyt jo joitain tunteja Parallels 5 desktop -virtuaalikoneen asentamiseen ja ohjelmien päivittämiseen. Parallelsin toimivuus häkellyttää. Se haukkasi Windows 7:n yhtenä suupalana. Tämän päälle sain hyvin pyörimään Visual Studio 2010. Kaikki näyttää tosiaan toimivan ensi yrittämällä. Hämmästyttävää PC-maailmasta tulevalle.
Käytettävyyden kanssa hieroessa mennee vielä hetki. Nappasin hyviä widgettejä ja tuunasin ohjaimia. Esimerkkeinä hiirelle ja ohjauslevylle oikean näppäimen tuki. Löysin myös selaimen välilehdet.
Helpolta tuntuu maciin siirtyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti