Yksityiskohtien lisäarvo

"Devil is in the details" kuvaa hyvin näkemystäni macbookista. Huomaan läppärissäni paljon pieniä käyttöä helpottavia ykstyiskohtia. Käyttökokemus muuttuu miellyttäväksi löytäessäni toimintoja, joiden kautta käyttäminen muuttuu helpommaksi ja miellyttävämmäksi.

Macbookin lataustason voi tarkistaa useasta eri lähteetsä. Koneen ollessa käynnissä tilapalkista näkyy akkujen lataus, aivan kuten Windows-maailmassa. Tämän lisäksi suljettuani koneen, voin tarkastaa akkujen lataustason painamalla pientä nappia koneen kyljessä (ks. kuva vihreistä ja mustista pisteistä). Akkua ladatessa, laturin päässä oleva ledi muuttuu vihreäksi, kun akku on ladattu. Pieniä yksityiskohtia, jotka helpottavat paljon koneen käyttämistä. Windows-kannettavaa raahatessani piti ottaa aina laturi mukaan "varmuuden vuoksi", koska akkujen lataustasosta ei voinut olla varma.


Pidän myös pienestä välkkyvästä ledistä, joka kertoo koneen olevan valmiustilassa. Sen tekee miellyttäväksi hitaasti syttyvä ja sammuva valo, joka tuo rauhoittavan tunteen. Hmm... itseasiassa koko macin käyttäminen tuntuu kiireettömältä ja rauhalliselta, miellyttävältä. Mukava tunne, mutta takaisin asiaan.

Pidän myös macin näppäintuntumasta. Kymmensormijärjestelmällä kirjoittaessa arvostaa näppäinten kautta saatua palautetta. Useat pc-koneiden näppäimistöt ja läppäreiden näppäimistöt ovat niin tunnottomia, että niitä hakkaa rystyset valkoisena. Se on ainoa tapa varmistua painalluksen perille menemisestä. On rappiollista, löytää surkeita näppäimistöjä. Olen törmännyt hyviin näppäimistöihin jo 80-luvulla. 90-luvulla PC-puolella Keytronic-näppäimet saivat legendaarisen aseman, hyvän näppäintuntumansa ansiosta. Esikuvista kannattaa ottaa mallia, jos haluaa tyytyväisen asiakaskunnan.

Ohjauslevy on mieleeni, kuten mainitsin ensitunnelmissa. Nautin mattanäytön käyttämisestä, sillä heijastukset häiritsevät silmääni ja vievät turhaan huomioni muualle. Samaan hengenvetoon voi kehaista näytön laajaa katselukulmaa, mikä on harvinaista herkkua kannettavissa. Kannettavan kannen järkevä lukkomekanismi on yksi asia mikä toimii macissä, muttei PC-laitteissa. Yleensä niissä saa metsästää lukkoa ja löytämisen ilo kilpistyy jäykän lukon auki repimiseen.

Ohjelmiston puolella pidän macin helposti muokattavasta ohjelmapalkista, jonka kuvakkeita voi helposti säätää isommiksi, pienemmiksi ja vaihtaa vaivatta. Niistä näkee myös sovelluksen tilan, onko sellainen ajossa vai vain avattavana. Käytettävyyttä lisäävät myös helppo tapa vierittää näyttöä monisormielein sekä hiirellä että ohjauslevyllä. Myös taaksepäin navigointi verkkosivuilla sujuu ilman takaisin-napin metsästämistä. Näin verkkosivujen selailun pitää toimia.

Suoraviivainen toiminta ja toiminnallisuutta hakeva pelkistetty ulkoasu - näissä kiteytyy työskentelynautinnon ydin.

Ajan jakautuminen

Käyttöjärjestelmästä ja koneesta riippumatta jokaisen käyttöön lankeaa yhtä paljon aikaa. Ajan rajallisuuden tuntee erinomaisesti silloin, kun haluaa tehdä useita upeita asioita.

Vaikka vuorokauden tuntien määrään ei voi vaikuttaa, niin toiminnan tehoon voi. Iän karttuessa oppii kuinka työpäivä muuttuu mukavammaksi, jos nukkuu muutaman tunnin yöaikaan. Lausahdus: "Aina laulain työtäs tee." Tuntuu uskomattoman järkevältä toteamukselta - innon siivittämänä päivänä. Joinain päivinä taasen tehtävää tuntuu kertyvän enemmän kuin ehtii tekemään.

Aika ja ajan herruus, muuttavat merkitystä puhujan mukaan.

Pari sukupolvea aikaisemmin ei murehdittu ajasta. Iltapäivisin mentiin kahville tuttujen luokse. Jos joku halusi käydä lenkillä, niin mikäs siinä tai tehdä pihatöitä - näitä asioita pystyi tekemään yhdessä. Ajan kyttääminen tuli vasta joskus tämän teollisen ja toimistoihin itsensä vanginneen sukupolven myötä.

Harvempi ymmärtää kuinka persoona syntyy ja vahvistuu itselle annetusta hetkistä. Toki voi tehdä kaiken "oikein" uhraten päivänsä työlle, perhelle ja kodin siisteydellä, mutta silloin muuttuu vain työtä tekeväksi käsipariksi. Eräille se riittää, minulle ei. Haluan ymmärtää tavoitteeni ja pyrkiä tavoitteita kohden. Tällöin pystyn arvioimaan kuinka hyvin pääsin tavoitteeseeni.

PC ja Mac toimivat yhtä hyvinä työkaluina päämäärien saavuttamiseen. Molempien kanssa voi hukkua pienten asioiden viidakkoon ja hukuttautua sosiaalisen median virtaan, unohtaen tavoitteensa. Toisaalta molemmilta löytyy välineet henkisen työn tekemiselle - tavoitteiden saavuttamiseen.

Tärkeintä on kuitenkin tietää mitkä ovat tavoitteesi. Mitä haluan saada aikaiseksi ja kenelle? Löydettyäsi vastauksesi näihin kysymyksiin, sillä ei ole suurta väliä mitä työvälineitä ja koneita käytät päästäksesi tavoitteisiisi.

Käytä kuitenkin työhön sopivia välineitä. Kukkien istuttamiseen ei kannata käyttää kaivinkoneetta.