lauantai 5. kesäkuuta 2010

Yksityiskohtien lisäarvo

"Devil is in the details" kuvaa hyvin näkemystäni macbookista. Huomaan läppärissäni paljon pieniä käyttöä helpottavia ykstyiskohtia. Käyttökokemus muuttuu miellyttäväksi löytäessäni toimintoja, joiden kautta käyttäminen muuttuu helpommaksi ja miellyttävämmäksi.

Macbookin lataustason voi tarkistaa useasta eri lähteetsä. Koneen ollessa käynnissä tilapalkista näkyy akkujen lataus, aivan kuten Windows-maailmassa. Tämän lisäksi suljettuani koneen, voin tarkastaa akkujen lataustason painamalla pientä nappia koneen kyljessä (ks. kuva vihreistä ja mustista pisteistä). Akkua ladatessa, laturin päässä oleva ledi muuttuu vihreäksi, kun akku on ladattu. Pieniä yksityiskohtia, jotka helpottavat paljon koneen käyttämistä. Windows-kannettavaa raahatessani piti ottaa aina laturi mukaan "varmuuden vuoksi", koska akkujen lataustasosta ei voinut olla varma.


Pidän myös pienestä välkkyvästä ledistä, joka kertoo koneen olevan valmiustilassa. Sen tekee miellyttäväksi hitaasti syttyvä ja sammuva valo, joka tuo rauhoittavan tunteen. Hmm... itseasiassa koko macin käyttäminen tuntuu kiireettömältä ja rauhalliselta, miellyttävältä. Mukava tunne, mutta takaisin asiaan.

Pidän myös macin näppäintuntumasta. Kymmensormijärjestelmällä kirjoittaessa arvostaa näppäinten kautta saatua palautetta. Useat pc-koneiden näppäimistöt ja läppäreiden näppäimistöt ovat niin tunnottomia, että niitä hakkaa rystyset valkoisena. Se on ainoa tapa varmistua painalluksen perille menemisestä. On rappiollista, löytää surkeita näppäimistöjä. Olen törmännyt hyviin näppäimistöihin jo 80-luvulla. 90-luvulla PC-puolella Keytronic-näppäimet saivat legendaarisen aseman, hyvän näppäintuntumansa ansiosta. Esikuvista kannattaa ottaa mallia, jos haluaa tyytyväisen asiakaskunnan.

Ohjauslevy on mieleeni, kuten mainitsin ensitunnelmissa. Nautin mattanäytön käyttämisestä, sillä heijastukset häiritsevät silmääni ja vievät turhaan huomioni muualle. Samaan hengenvetoon voi kehaista näytön laajaa katselukulmaa, mikä on harvinaista herkkua kannettavissa. Kannettavan kannen järkevä lukkomekanismi on yksi asia mikä toimii macissä, muttei PC-laitteissa. Yleensä niissä saa metsästää lukkoa ja löytämisen ilo kilpistyy jäykän lukon auki repimiseen.

Ohjelmiston puolella pidän macin helposti muokattavasta ohjelmapalkista, jonka kuvakkeita voi helposti säätää isommiksi, pienemmiksi ja vaihtaa vaivatta. Niistä näkee myös sovelluksen tilan, onko sellainen ajossa vai vain avattavana. Käytettävyyttä lisäävät myös helppo tapa vierittää näyttöä monisormielein sekä hiirellä että ohjauslevyllä. Myös taaksepäin navigointi verkkosivuilla sujuu ilman takaisin-napin metsästämistä. Näin verkkosivujen selailun pitää toimia.

Suoraviivainen toiminta ja toiminnallisuutta hakeva pelkistetty ulkoasu - näissä kiteytyy työskentelynautinnon ydin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti